Small victory

Sarjisfestareiden jälkeen mun ranne alko kipuilla tosi kovaa, ja syyksi ilmeni jännetuppitulehdus. Yritän aloittaa piirtämisen nyt useemman viikon piirtolakon jälkeen koska ei enää pää kestä tätä piirtämättömyyttä. (—-: Mutta tässä syy hiljaiselolle.

KIITOS kaikki jotka tuli moikkaa sarjisfestareilla, anteeks jos olin kömpelö höpiseen, yritin parhaani!!! Teitte mun ekasta kujakokemuksesta iha mielettömän positiivisen ja se on TOSI SIISTIÄ koska tää vuosi on ollu iha hirveetä kuraa, joten, tälläne ilone kokemus oli todellakin tarpeen.♥ Hoijakantie myi tosiaan LOPPUUN, muutamia tarroja vielä löytyy ja niit kaupittelen instagramin puolella. Hoijakantietä tilaan joskus uuden erän jos se vielä ihmisiä kiinnostaa! JA ERITYISKIITOS paras NADIA joka autto niin mua että Pepe zinejen kaa, ja tarrojen kaa, ja rahan kaa, ja pöydän kaa… MULTITASKING GODDESS!!! Oot paras. Kiitos et oot mun ystävä.♥ JA PEPE oli niin reipas kujalla ja kaikil oli kivaa ja jee! Uudestaan joskus!

Täs mun zinefest haul ;–) NIIN PALJON HYVÄÄ JUTTUA!!!♥

Zinefestistä löytyy minun lisäkseni ihanat Nadia ja Pepe! Meiltä saa zinejä ja tarroja ja printtejä! Tulkaa moikkaamaan!♥

Mun zine on nimeltänsä Hoijakantie! Piirsin pienen kokoelman meidän perheen kokemuksista entisessä kodissamme jossa koimme kummittelua. Zinen tyyli on aika uskollinen sarjisblogini piirtotavalle mutta yritin silti saada siitä hieman vakavemman tuntuisen! Hoijakantiellä asuessa koimme paljon kummallisia juttuja, joista murto-osa päätyi sarjakuvaan. Toivottavasti tykkäätte siitä! <:-)

Hoijakantien lisäksi olen piirrellyt vaikka minkälaisia tarroja, printtejä en ole tehnyt. Tarjolla on printattujen tarrojen lisäksi isompia vinyylitarroja, joita on kahta eri tyyliä! Kurkatkaa instagramin puolelta jos kiinnostaa, päivittelen sinne enemmän kujalle valmistelusta! :–)

Voispa vaan muuttaa johonki lampeen asumaan

Helsingin sarjisfestareille meen Nadian ja Pepen kaa, myyn ainaki yhtä (tai kahta!!) zinee, ja tarroja olis tarkotus kans väännellä! Tulkaa moikkaan! ♥

Pääsin viimein eroon sukunimestä jonka jaoin isäni ja sisarusteni kanssa, kun minulle hyväksyttiin uudeksi sukunimeksi mummoni tyttönimi Äikäs. Karjalanevakko mummini perheineen oli Äikkäitä kun lähtivät sotaa karkuun Käkisalmesta, ja halusin ottaa sukunimen itselleni. Meidän suvusta ei enää muita löydy samalla sukunimellä, ja tuntuu hyvältä päästä viimein eroon sukunimestä joka yhdisti minut ihmisiin joidenka kanssa en enää väleissä ole. Haaveilen myös etunimeni vaihtamisesta, mutta sitä voi vielä odotella hetken. Mutta joo, moi, oon Maiju Äikäs! o/